100 tulevaa insinööriä kouluttautui rakennusmateriaalien haitallisista aineista – vertaisoppimista käytännössä 

Keväällä 2025 Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmälle annettiin tehtäväksi kouluttaa 100 insinööriopiskelijaa rakennusalan haitallisista aineista osana projektitöitään. Tavoite saavutettiin, kun ryhmä perehtyi aiheeseen ja suunnitteli sekä toteutti koulutuksen kurssimuotoisena. Tässä tekstissä käsitellään sitä, Miten opiskelijaryhmä lähti itse oppimaan aiheesta. He lähtivät muun muassa haastattelemaan muita opiskelijoita ja keräämään tietoa haitallisten aineiden hallinnasta rakennusalalla.
 

Oppia alan vaihtajan omista kokemuksista rakentamisen haitallisista aineista 

Rakennusala on ollut ja on edelleen suuri toimiala, jonka välittömät ja välilliset vaikutukset ulottuvat lähes kaikkiin niin työllistäjänä kuin katukuvassa näkyvänä työmaana tai arkkitehtuurisena mestariteoksena. Rakennusten ja rakentamisen pinnan alle kätkeytyy kuitenkin paljon erilaisia materiaaleja sekä työskentelytapoja ja säätelyä ja nämä kaikki on huomioitava erilaisia päätöksiä tehdessä, jotta voidaan varmistua ihmisten sekä ympäristön turvallisuudesta. 

Erilaisissa rakennuskohteissa materiaaleilta vaaditaan tietynlaisia ominaisuuksia kuten esimerkiksi palon-, kulutuksen- tai säänkestävyyttä. Tämänlaiset ominaisuudet löytyvät harvoin materiaaleista luonnollisesti, joten ne on käsiteltävä erilaisilla kemikaaleilla. Osa näistä kemikaaleista voi olla  haitallisia ja niiden käyttö saattaa vaatia erityistoimenpiteitä. Tietyillä aloilla työntekijöiden toistuva altistuminen kemikaaleille voi pahimmillaan johtaa yliherkkyyksiin, jotka estävät materiaalien käsittelyn pysyvästi. 

Tästä esimerkkinä on haastattelemamme entinen rakennusalan ammattilainen Tommi Markula, joka on työurallaan nähnyt ja itse kokenut monia kemikaalityön puolia. Saimme haastattelun kautta vastauksia siihen, miten kemikaalityöskentely käytännössä tapahtuu ja miten se vaikuttaa työskentelyyn. 

Miten esittelisit itsesi lyhyesti? 

Olen entinen infra-alan rakennusmies ja nykyinen kolmannen vuoden energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija Turun ammattikorkeakoulussa. 

Minkälaisissa töissä kemikaalialtistuminen voi tapahtua?

Yksi esimerkki on injektointityö. Kun vaikka betonirakenteessa olevaan halkeamaan injektoidaan nestemäistä epoksia kovalla paineella, saattaa ainetta tulla sulkuaineesta huolimatta ulos. Tätä voi olla vaikeaa huomata ja näin epoksia voi päätyä esimerkiksi iholle tai tietyissä kohteissa ympäristöön tai jopa vesistöön. 

Toinen esimerkki on kemiallinen ankkurointi. Kallioon tai betoniin porattua reikää täytetään akrylaatti-, polyesteri-, vinyyliesteri- tai epoksipohjaisella ankkurointimassalla ja tämän jälkeen reikään lyödään harjateräs tai kierretanko. Asennettaessa tankoa reiästä voi ilmakuplan mukana lentää massaa ulos käsivarsille. 

Kaikenlaisessa maalaus- tai pinnoitustyössä kaikkien roiskeiden välttäminen tai ehkäiseminen on hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta. Myös purkkeja ja pakkauksia käsiteltäessä voi altistumista tapahtua. Vajaat pakkaukset suljetaan yleensä tilapäisellä ratkaisulla kuten teipillä. Henkilöt, jotka eivät ensisijaisesti käsittele kemikaaleja työssään voivat altistua aineille esimerkiksi varastolla pakkauksia siirrettäessä, jos pakkausten ulkopuolella on valumia tai muita jäämiä ja heillä suojavarustus harvoin on tilanteeseen soveltuva. 

Onko jokin työtehtävä mielestäsi erityisen riskialtis kemikaalialtistumiselle? 

Erityisesti ruiskutettavat eristeet kuten akrylaatit ja uretaanit ovat suuri ongelma. Ruiskutustyötä tehdään sääsuojien sisällä, mutta aineen leviämistä muualle ympäristöön on käytännössä mahdotonta välttää. Aerosolisumua pölisee työssä paljon ja altistuminen voi olla suurta. Tästä syystä riittävä suojainten käyttö on välttämätöntä. 

Hammaslääkäritkin käyttävät työssään akrylaatteja ja voivat allergisoitua. Heidän työssään käytetyt kemikaalimäärät ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin rakennusalan ruiskutustyössä. Tämä osaltaan korostaa suojautumisen tärkeyttä.

Miten altistumista vältetään työskenneltäessä? 

Suojaimet ja ympäristön suojaus ovat keinoja altistumisen vähentämiseen. Valitettavan usein suojaimia käytetään yhä uudelleen johtuen joko säästösyistä tai huolimattomuudesta. Lisäksi työn lomassa pidetään taukoja saastuneet työvarusteet päällä, joka myös lisää altistumista. Syöminen ja juominen on usein kielletty työn aikana tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteissa. Työskentelyolosuhteet kuten esimerkiksi helteinen ilma voi aiheuttaa turvallisista käytännöistä lipsumista työturvallisuuden kustannuksella, kun oma työskentelymukavuus koetaan tärkeämmäksi. 

Miten materiaalivalinnoilla mielestäsi vaikutetaan työn tekemiseen? 

Ympäristövaikutuksiin on joskus helppoakin vaikuttaa. Betonirakentamisessa valumuoteissa käytetään liikuntasaumojen paikalla useasti styroxia. Kun valun jälkeen muotteja puretaan, silppuuntuu styrox helposti ja muovia päätyy yleensä ympäristöön, erityisesti, jos styroxeja poistetaan paineilman avulla. Vaihtoehtoinen materiaali, esimerkiksi Finnfoam voi olla parempi vaihtoehto, sillä se on helpompi purkaa ilman silppuuntumista. 

Betonirakenteiden pinnoitteissa vaihtoehtona voi olla myös käyttää sementtipohjaisia pinnoitteita, mutta se ei silti poista ympäristön suojauksen tarvetta, varsinkin paikoissa, joissa lähellä on esimerkiksi vesistöalue. 

Materiaalivalinnoilla pystyy kyllä jonkin verran vaikuttamaan, mutta useimmiten työssä tarvitsee laatuvaatimusten takia käyttää jotain tiettyä (esim. SILKO-hyväksyttyä) tuotetta, jolloin voi olla hankalaa löytää korvaavaa tuotetta. Myös toisen tuotteen kokeileminen voi olla riski, sillä kokeilun epäonnistuessa takuukorjausten tekeminen on kallista ja työlästä. 

Miten kemikaalialtistuminen vaikutti omaan työskentelyysi? 

Vaikka työn yrittäisi tehdä oikein ja turvallisesti, on todennäköistä, että altistuminen kuitenkin jossain vaiheessa tapahtuu. Vuosien 2016–2022 aikana allergisoiduin pahasti epoksihartseille, erityisesti bisfenoleille. Ihotautilääkäri totesi, että allergiaa ei ollut kehittynyt akrylaateille eikä uretaaneille, mutta epokseille kyllä. Tämän jälkeen en enää voinut työskennellä samassa tilassa, jossa näitä aineita käytettiin tai ilmassa oli näistä johtuvia höyryjä. Allergian seurauksena tuli kivuliaita iho-oireita, jotka saattoivat oireilla viiveellä altistumisen jälkeen.  

Työntehtäväni eivät kuitenkaan ollut täysin epoksiin liittyviä, joten pystyin jatkamaan työpaikassani, siten että en ollut epoksin kanssa tekemisissä. Allergiatestit ovat kalliita, vaikka työnantajan vakuutus ne maksoivatkin. Jos muihin tehtäviin ei ole mahdollista siirtyä, voi edessä olla alanvaihto tai uudelleenkouluttautuminen. 

Miten mielestäsi tilanne parantuisi? 

Riskienhallintasuunnitelmat tulisi työmailla olla huolellisesti tehty etukäteen. Erilaisia työn haittojen arviointia työterveyden osalta tehdään työterveystarkastuksissa, mutta todelliset ongelmat ja haitalliset altistumismäärät selviävät usein vasta kun muodostuu terveydellinen ongelma. Valvontaa työmaalla tulisi tehostaa ja kemikaaliturvallisuus ottaa osaksi työturvallisuuden tarkastuksia. Pääurakoitsijalla on suuri vastuu, mutta silti riittävää tietoa ei välttämättä ole ja aliurakoitsijat saattavat tehdä töitä puutteellisin edellytyksin. Myös ympäristönsuojelurikkeiden sakot ovat pieniä tai niitä ei määrätä puutteellisen valvonnan vuoksi. Tästä johtuen saattavat pienet työstä aiheutuvat ympäristöhaitat jäädä huomioimatta. 

Mitä tulisi itse huomioida? 

Loppujen lopuksi asenne ratkaisee. Se, onko suojaimia riittävästi, käytetäänkö niitä oikein ja onko riskeihin varauduttu. Työmaiden siisteys on oleellinen asia ja tämä liittyy paljolti siihen, kuinka paljon ihmiset yleensäkin elämässään ympäristöstä ja roskaamisesta välittävät. Jos työn tekee siten, että ei itse pääse altistumaan, useimmiten myös ympäristölle aiheutuvat altistumiset pienenevät tai katoavat. 

NonHazCity 3 on kansainvälinen hanke, jonka rahoittajana toimii Interreg Baltic Sea Region. Hankkeen tavoitteena on haitallisten aineiden vähentäminen rakentamisessa vesiympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi. Suomessa hankkeen partnereina toimivat Turun ammattikorkeakoulu ja Helsingin kaupunki.  

Voit tutustua hankkeeseen osoitteessa: https://interreg-baltic.eu/project/nonhazcity-3/  

Kirjoittaja
Niko Tuominen, 
Turun ammattikorkeakoulu
Energia- ja ympäristötekniikan insinööriopiskelija