Pienetkin parannukset rakennustyömaiden vesien hallinnassa auttavat turvaamaan lajien monimuotoisuutta kaupunkipuroissa

Kuva: Freepik

Ympäristötarkastaja Antin puhelin soi. Linjalla on huolestunut kaupunkilainen, joka on huomannut lähipurossa outoa sameutta jo parina päivänä. Nyt huolestuu jo Anttikin, kyseisessä purossa kutee suojeltu meritaimen ja kuvauksen perusteella havainto sijaitsee taimenen kutupaikan yläpuolella. Antti pakkaa kumisaappaat ja kenttämittarin mukaan ja lähtee katsomaan, josko paikan päällä selviäisi syy puroveden samentumiseen. Kenttämittarilla pystyy nopeasti mittaamaan puron vedenlaatua, sameutta ja pH:n lukemat.

Puron varrella kulkee kävelytie, josta käsin on helppo havaita soittajan olleen oikeassa. Purovesi näyttää silmämääräisestikin sameammalta, kuin sen pitäisi olla. Kenttämittari varmistaa asian. Antti lähtee seuraamaan puroa yläjuoksulle päin selvittääkseen samennuksen syytä.

Puron yläjuoksulla vastaan tulee suurehko rakennustyömaa. Rakennustyömaan yläpuolella purovesi näyttää kirkkaammalta, joten Antti kaivaa taskusta tarkastajakortin ja päättää käydä työmaalla tutustumassa työmaavesien käsittelyjärjestelmiin.

Työmaalla ympäristötarkastaja Antti kurkkii laskeutuskonttiin, jonne pumpataan työmaakuoppaan kertyvät sadevedet. Veden keräämisen tarkoituksena on varastoida vettä sen aikaa, että sen mukana kulkeutunut kiintoaines, hiekka ja savi, ehtii laskeutua kontin pohjalle ennen kuin vesi ohjataan eteenpäin. Maaperä työmaalla on savista, joten vesi on hyvin sameaa eikä hienojakoinen aines ehdi laskeutua ennen kuin konttia joudutaan tyhjentämään läheiseen hulevesiviemäriin. Antti toteaa, että näin hienojakoisen aineksen ollessa kyseessä, tarvitaan tehokkaampia puhdistusmenetelmiä, jotta kiintoaines saadaan talteen eikä päätysi puroon. Esimerkiksi uudesta työmaavesioppaasta löytyy useita vinkkejä veden tehokkaampaan käsittelyyn. Työnjohtaja ihmettelee tällaisen tarvetta, vesihän menee sentään viemäriin! Antti selittää, että hulevesiviemäri johtaa suoraan läheiseen puroon, jossa vedenlaatu on heikentynyt huomattavasti. Tämä on työnjohtajalle yllätys. Hän on koko ajan kuvitellut, että vesi päätyy jätevedenpuhdistamolle.

 

Koulutuksella ja opastuksella parempaan työmaavesien hallintaan

Antin päivä ympäristötarkastajana kertoo tyypillisen tarinan siitä, miten rakennustyömaiden aiheuttamat vesistöhaitat tulevat ympäristövalvonnan tietoon usein vasta siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut. Työmaiden vesienkäsittelymenetelmät tai omavalvonta ovat voineet pettää, usein tahattomastikin. Urakoitsijoilla on toistaiseksi niukasti tietoa työmaavesien aiheuttamista haitoista, eikä käsittelymenetelmien tuntemuskaan ole välttämättä riittävällä tasolla.

Kaupunkipurojen ja muiden lähivesien kannalta pienetkin parannukset työmaavesien hallinnassa tarkoittavat yhä useammille eliölajeille mahdollisuuksia kukoistaa myös kaupunkiympäristössä.

Työmaiden aiheuttaman vesistökuormituksen hillitsemiseksi tarvitaan koulutusta, selkeitä oppaita, valmiita toimintamalleja sekä rakennusvalvonnan ja rakennuttajan taholta tiukempia vaatimuksia työmaavesien hallinnan suunnitelmista jo ennen rakentamisen aloittamista. Näihin haasteisiin vastataan Ympäristöministeriön rahoittamassa Työkaluja työmaavesien hallintaan –hankkeessa, jota toteuttavat yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulu ja Helsingin kaupunki. Hankkeessa kehitetään työmaavesien parempaan hallintaan malleja, tuotetaan oppaita ja järjestetään koulutusta kuntatoimijoille ja rakennusurakoitsijoille. Kaupunkipurojen ja muiden lähivesien kannalta pienetkin parannukset työmaavesien hallinnassa tarkoittavat yhä useammille eliölajeille mahdollisuuksia kukoistaa myös kaupunkiympäristössä.

Kirjoittaja: Miitta Rantakari